Kuukausikokous 6.10.2022

Tervetuloa kuukausikokoukseen torstaina 6.10.2022, klo 18:00–20:00. Kokous pidetään paikan päällä Tieteiden talolla (Kirkkokatu 6, Helsinki). Kokoukseen on myös mahdollista osallistua etäyhteyden välityksellä. Ethän osallistu kokoukseen paikan päällä, jos tunnet itsesi kipeäksi. Ohjeet ja linkki etäkokoukseen toimitetaan jäsenille sähköpostitse myöhemmin kokousviikolla.

Kokouksen esitelmöitsijänä on Lauri Pesonen aiheenaan Prekambrin suurenmoiset supermantereet.

Esitelmän tiivistelmä:

Geotieteelliset havainnot ja teoreettiset tarkastelut viittaavat siihen, että arkeeisen eonin loppupuolelta lähtien maapallon pinnanmuodostumista hallitsivat supermannersyklit. Viitteitä supermantereiden synnystä ja hajoamisesta on saatu geologisten, geokronologisten (mm. U-Pb ikäjakaumat), geofysikaalisten (paleomagnetismi, seismologia), isotooppigeologisten (mm. d¹⁸O, eHf) ja hivenaineiden (mm. Nb/Th, Th/Cr) tutkimusten avulla. Esitelmässä annetaan yhteenveto prekambriajan supermantereista ja niiden syklisyydestä. Erityinen paino on paleomagneettisella menetelmällä ja kuinka sen avulla voidaan mantereita rekonstruoida kvantitatiivisesti ajassa taaksepäin esimerkkeinä kolme tunnettua supermannersykliä: arkeeisen eonin Kenorland eli superkratonien muodostamat mannerryppäät, proterotsooisen eonin ensimmäinen varsinainen supermanner Nuna (elinaika 1,7–1,3 Ga) sekä neoproterotsooisen maailmankauden supermanner Rodinia (1,0–0,65 Ga). Saatuja supermannerekonstruktioita testattiin geologisten ja geofysikaalisten mittareiden ja karttojen sekä sekulaaristen evoluutioparametrien avulla. Uudet tulokset viittaavat vahvasti n. 500–700 miljoonan vuoden supermannersyklisyyteen. Näyttää myös siltä, että prekambriset Nuna, Rodinia ja fanerotsooinen Pangea ovat konfiguraatioiltaan erilaisia, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että niiden hajoaminen ja uudelleen rakentuminen seuraavaksi supermantereeksi olivat tektonisesti erilaisia. Tektoniset prosessit, jotka synnyttävät supermantereita vuorovaikuttavat keskenään ja käsittävät maapallon kaikki kehät aina ytimestä vaippaan ja kivikehään sekä kryosfääriin, vesikehään, biosfäärin ja ilmakehään.

Avainsanat: Prekambri, paleogeografia, paleomagnetismi, supermannersykli, Kenorland, Nuna, Rodinia, Pangea

Kirjallisuusviite: Lauri J. Pesonen ym. (toim.), 2021. Ancient Supercontinents and the Paleogeography of Earth, Elsevier, Amsterdam, 646 p.